Esittely

Olen -96 vuonna syntynyt koiraharrastaja. Asumme perheemme kanssa Kauhavan taajaman ulkopuolella metsien ja peltojen läheisyydessä. Perheeseeni kuuluu tällä hetkellä 2017 ja 2019 vuonna syntyneet lapset.

Kotona tällä hetkellä asuu neljä lyhytkarvaista mäyräkoiraa sekä amerikankettukoira. Koirat ovat minulla aktiivisessa metsästyskäytössä, mutta lisäksi ne ovat perheenjäseniämme.

4.6.2019 mulle myännetttiin kennelnimi, Melekoosen.
21.10.2020 syntyi tuan kennelnimen alle ensimmäinen pentueeni, Melekoosen A -pentue. Polte kasvatustyöhön oli syntynyt. Kaikki kasvattajaksi ryhtymisessä jännitti, etenkin kun perheessäni ei ollut kasvattajia, vain aktiivisia saksanseisojilla harrastavia, joten se pelko, osaanko minä ruveta tähän?
Toukokuussa 2010 porukat ostivat minulle ensimmäisen mäyräkoiran, pitkäkarvaisen mäyräkoiran, Winit's Navajon. Täytin sinä vuonna vasta 14v. Suurempiahan ajatuksia ei ollut, kaikki lähti lähes sadoissa mätsäreissä ramppaamisesta, minne kuka milloinkin minua ja kavereitani kuskaili.
Myöhemmin se eteni oikeisiin näyttelyihin, mejä kokeisiin, vesiriistakokeisiin, putkikokeisiin, ajokokeisiin ja pikkuveljen kautta käytännön metsästykseen. Vähitellen mäyräkoiralauma kasvoi, oli pitkäkarvaista, karkeakarvaista ja sitten siirryttiin lyhytkarvaisiin.
Lyhytkarvaisista mäyräkoiristahan se kasvattaminen sitten lähti. Mari sijoitti minulle vuonna 2016 Nasevan Afroditen. Teetti sillä pentueen vuonna 2019, ja kannusti minuakin siihen ryhtymiseen. Pentujen jälkeen käytin Chilin selkäkuvissa ja aloin vähitellen suunnittelemaan omaa kasvatustyötäni. Mitä haluan, mitä pidän tärkeänä ja mihin pyrkiä?
Elokuussa 2020 laitettiin aluille kennelin ensimmäinen pentue, ja lokakuussa Melekoosen kennelin ensimmäiset pennut näkivät päivän valon.
 Kasvatustyölläni pyrin saamaan ulkonäöllisesti rotumääritelmän mukaisia mäyräkoiria, sekä käyttötarkoitukseensa sopivia metsästyskoiria. Huolehdin, että pentueen vanhemmilta saadaan rodulle ominaisuudet työskennellä maan päällä ja alla, eli mäyräkoiran monipuolisuutta arvostaen. Mutta kuka haluaisi vain kauniin ja hyvän metsästyskoiran, jos se ei olisi mukava koira arjessa taikka jos se ei kestäisi kovaa käyttöä?
 Nartut joilla olen pentueita teettänyt, on hyvät tulokset selkäkuvista, toinen jalostuksessa käyttämäni narttu kantaa myös N geeniä. Lisäksi nämä nartut ovat mutkattomia perhekoiria ja rentoja reissukavereita, myös urokset jotka yhdistelmiin on valikoitunut, ovat olleet luonteeltaan hyväpäisiä koiria. Tämän 5 vuoden aikana, olen kasvattajana kokenut jo helvetin Chilin toisen pentueen aikaan. Chili keisarileikattiin, ja virheiden myötä meinasin menettää kaikki pennut sekä itse Chilin. Tuo pentue maksoi lukuisista eläinlääkärikäynneistä johtuen useita tonneja, hermoromahduksia ja useita valvottuja öitä. Ja kaikesta huolimatta menetin yhden pennun, kun sen jalka repeytyi irti.

 Olen myös menettänyt yhden kasvatin toisen koiran hampaisiin ja yhden lääkkeiden aiheuttamaan sisäiseen verenvuotoon. Lisäksi tavoitteistani huolimatta, on kasvateillani kuvattu huonoja selkätuloksia. Kaikki eivät ole olleet unelma perhekoiria ja ulkonäöissäkin on vielä parannettavaa. Valitettavasti myös pallipuutoksia löytyy kasvateissani.. Mutta on niitä onnistumisiakin tullut, kasvateissani löytyy sertin arvoisia koiria ja on saatu muotovalioitakin. On saatu toimivia metsästyskoiria pinnalle ja pinnan alle, sekä saatu useita ajotuloksia nuorillekin koirille ja saatu niitä käyttövalion arvojakin.
On saatu myös hieno luonnetestitulos näytille, ja useimmat näistä ovat niitä ihanteellisia perhekoiria. Terveyden suhteen on tullut myös N geeniä esille ja hyviäkin selkäkuvaustuloksia. Kun ajatusta ensimmäisestä pentueesta toin "julkisuuteen", sain ivallisia viestejä, naurua päin naamaan ja useita kommentteja "et tuu koskaan saavuttamaan kasvattajana mitään, oot liian nuori ja sitä paitsi oot nainen, et ymmärrä metästyksestäkään mitään".
 Onhan koiraharrastus ja -piirit edelleen vielä tänäkin päivänä joskus riitaisia ja toisiaan arvostelevia, missä sinänsä ei ole järkeä, etenkään saman rodun harrastajien keskuudessa. Samaa rotua tässä kuitenkin jalostetaan ja parastaan jokainen yrittää, miksei siis pelaamalla yhteen hiileen.
Itse olen ainakin aina pyrkinyt auttamaan toisia kasvattajia, mikäli apua ollaan oltu vailla ja jos siinä olen pystynyt auttamaan. Ja jokainen kasvattaja ymmärtää, et vaikka vaikka parhaansa yrittää, nii sitä priimaa ei aina pakkaa tulemaan. Mielestäni tämä ei ole häpeä, vaan opetusta vain pyrkiä taas parempaan, ja oppia virheistä, siksi itsekin tuon esille jalostustyöni risut ja ruusut.
Tämän 15 aktiivisen vuoden aikana, mitä mäyräkoiria olen harrastanut, olen päässyt tutustumaan kuitenkin useisiin mahtaviin kanssa harrastajiin ja kasvattajiin, joita saan onnekseni nykyisin kutsua ystäviksi.
Lisäksi olen nyt 5 vuoden aikana saanut ihan huippu porukan kasvattien omistajista, joiden kanssa on päästy jakamaan iloja ja suruja ja ennen kaikkea harrastamaan yhdessä. Suurin osa uroksen omistajistakin, on mukana koiriensa jälkeläisten elämässä, meidän tiimissä ja saadaan yhdessä jakaa onnistumisia ja epäonnistumisia, harrastaa yhdessä ja suunnitella tulevaa.
 Eihän tämä 5 vuotta kasvattajana vielä ole pitkä aika, mutta sillä on iso merkitys jo itselle, että uskalsin siihen ryhtyä. Ja on ihana saada joka vuosi onnitteluja, kuin syntymäpäivinä, siitä että taas on vuosi kauemmin kasvatettu.
 Toivotaan, että tulevaisuudessa saavutetaan vielä paljon suuria asioita ja jokainen saisi itselleen mahdollisimman pitkäksi aikaa hyvän kumppanin pienestä mäyräkoirasta, jonka minulta kotiansa hakee!